Väitöstilaisuus
Perjantai 3.10.2014 klo 12.
Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Mediakeskus Lume, Sampo-sali (Hämeentie 135 C, Helsinki).

Musiikin maisteri Alma Muukka-Marjovuo esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa Taidetunteen kasvattaminen. Lilli Törnudd taidekasvatuksen maailmoja luomassa. Vastaväittäjänä toimii professori Eeva Anttila Taideyliopistosta. Kustoksena on professori Juha Varto, taiteen laitos.

Tutkimus nostaa esiin 1920-luvun suomalaisen taidekasvatuksen avantgarden. Tänä kautena eri taidekasvatuksen lajit olivat läheisesti tekemisissä toistensa kanssa. Fenomenologisten menetelmien avulla tarkastellaan erityisesti Lilli Törnuddin (1862-1929) kehittämää taidekasvatuksen metodiikkaa. Törnudd oli sekä naiskäsityön että piirustuksen opettaja ja vaikutti taidekasvatuksen linjauksiin itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeninä ollessaan ensimmäinen piirustuksenopettajiksi koulutettavien opettajakokelaiden ohjaaja ja metodologi. Hän pyrki perustamaan "Uuden koulun", joka pohjautuisi käsillä tekemisen, yksilöllisen ilmaisun ja oman ajattelun opettelemisen arvostamiseen. Tavoitteena oli uudistaa koulua oppilaskeskeisemmäksi ja tuoda taide ja taiteellinen ajattelu tieteen rinnalle.

Musiikin ammattilaisille Lilli Törnuddin veli Aksel Törnudd on tuttu vaikuttaja, joka oli puolestaan ensimmäinen musiikinopetuksen koulutarkastaja ja koulun musiikinopetuksen metodiikan luoja. Kirjassaan Muukka-Marjovuo valottaa sisarusten yhteistä taidekasvatusajattelua esimerkkien avulla.

Tutkimus osoittaa, että Lilli Törnuddin kuvataideopetuksen opetusohjeissa on musiikinopetukselle tyypillisiä työskentelytapoja. Törnudd käyttää myös musiikin terminologiaa havainnollistaessaan kuvataiteen opetusta ja rakentaa metodinsa neljästä taiteille yhteisen taidekasvatuksen didaktiikasta: rytmin, koristeen, tempon ja affektin opetusohjeista.

Törnuddin kaikkia taidekasvatuksen opetusohjeita yhdistää käsitys taidetunteen opettamisen tärkeydestä. Taidetunteen kasvatuksen tarkoituksena on palauttaa henkisyys luonnon yhteyteen. Luonnossa on spirituaalisuutta eli henkisiä ja hengellisiä merkityksiä ja taideopettajan tehtävä on auttaa oppilasta näkemään ne. Taidekasvattaja auttaa opiskelijaa muodostamaan ympäristöä arvostavan ja suojelevan asenteen, jossa ihminen ei ole suhteessa maailmaan vaan harmonisen maailman palana.