• Description
  • Date
  • Info
Väitös (Tiina Piilola): Kalevalan naiset ja tiedon yöpuoli — Lönnrotin jalanjäljissä kohti Kalevalan naisten tarinoita
Aika: 20.5.2017 klo 12.00
Paikka: Seminaarinmäki, Historica, H320, Jyväskylä
FM Tiina Piilolan kirjallisuuden väitöskirjan "Kalevalan naiset ja tiedon yöpuoli — Lönnrotin jalanjäljissä kohti Kalevalan naisten tarinoita" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä FT Eva Maria Korsisaari (Helsingin yliopisto) ja emeritusprofessori Seppo Knuuttila (Itä-Suomen yliopisto) sekä kustoksena professori Sanna Karkulehto (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.

Kalevalaa on tulkittu suomalaisessa julkisessa keskustelussa melko kirjaimellisesti. Kalevalan naishahmojen tarinoissa on kuitenkin kerroksia, joiden huomaaminen vaatii lukijalta intuitiota — tai Lönnrotin ilmausta käyttäen — tiedon yöpuolen kuuntelua, selviää Piilolan väitöstutkimuksesta. Kaavamaisessa luennassa varsinkin eepoksen keskeisten naishahmojen, Ainon, Louhen, Marjatan ja Lemminkäisen äidin hahmojen koko syvyys on jäänyt oivaltamatta.

Erityistä huomiota Piilolan väitöskirjassa saa Aino, nuori neito, joka hukkuu ja muuttuu vedenneito Vellamoksi kuultuaan, että veli Joukahainen on luvannut hänet vaimoksi vanhalle Väinämöiselle.

— 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun miestutkijat kiittelivät Ainon sielun hienoutta ja tinkimättömyyttä, vaikka se johtaakin hänen kuolemaansa. Viime vuosina tutkijat ovat, ymmärrettävästi, kiinnostuneet Ainoa enemmän kapinallisesta ja vapautensa säilyttävästä Vellamosta, Piilola analysoi. — He ovat nähneet Vellamossa voimaantuneen ja oman äänensä löytäneen naisen, mutta kuinka kestävää Vellamon voima on, kun hän kuitenkin häviää ikiajoiksi aaltojen alle, siinä missä hänestä nykynäkökulmasta epäreilusti kauppaa tehneet miehet jatkavat seikkailujaan?

Piilola esittää, ettei Ainon taru pääty vedenneitomuodonmuutokseen tai Kalevalan lopussa tapahtuvaan sovitukseen, vaan siitä on kuultavissa pitkin eepoksen tarinaa kaikuja, jotka ilmenevät juonen outouksina ja epäloogisuuksina. Kysymyksiä herättää muun muassa se, miksi Aino muuttuu hukuttuaan vedenneito Vellamoksi ja näyttäytyy vain ja ainoastaan Väinämöiselle? Miksi suuri tietäjä Väinämöinen päätyy Vellamon kohtaamisen jälkeen itkuisena ukkopahana Pohjolaan Louhen hoiviin? Miksi Louhi hoivaa Väinämöistä ja pyytää tätä takomaan Kalevalan himotuimman taikakalun sammon? Entä mistä Marjatan vastasyntynyt poikalapsi tietää, että Väinämöisellä on ollut osansa Ainon kuolemassa?

Piilolan tulkinnassa Ainon taru saa huipennuksensa Kalevalan 41. runossa, jossa Väinämöisen kalanluisen kanteleen soitto keskeyttää päämäärätietoisen samporetken. Piilola esittää, että musiikin koskettavuus ei synny yksin Väinämöisen soittajantaidoista, vaan myös kalanluisesta soittimesta, joka kantaa mukanaan kaikuja Vellamoksi muuttuneen Ainon maailmasta.

— Tavallaan Aino oli oman aikansa downshiftaaja: hän ei taipunut ulkoisiin odotuksiin eli rooliin vanhan tietäjän vaimona, vaan oli uskollinen itselleen. Kalanluisen kanteleen soittokohtaus on kuin välähdys hetkestä, jossa Ainolle tärkeä sisäinen maailma, eli tunteiden ja tiedon yöpuolen maailma, tulee vihdoin kuulluksi ja saa ilmauksensa koskettavana musiikkina. Osuvasti, ja Ainon maailmankuvan mukaisesti, tässä kohtauksessa Kalevalan päämäärätietoinen juoni taukoaa ja tekee tilaa lyyrisemmille sävyille ja elämälle tässä ja nyt.

Lisätietoja:

Tiina Piilola, tiina.a.piilola(at)jyu.fi, puh. 040 701 81 69
Viestintäharjoittelija Anni Laine, tiedotus(at)jyu.fi, puh. 050 496 51 41

Tiina Piilola kirjoitti ylioppilaaksi Oulaisten lukiosta vuonna 1996 ja aloitti samana vuonna Jyväskylän yliopistossa romaanisen filologian opinnot. Vuonna 2004 hän valmistui Jyväskylän yliopistosta toimittajaksi ja vuonna 2011 kirjallisuuden maisteriksi. Hän on työskennellyt toimittajana ja kirjailijana. Väitöksensä jälkeen hän avaa Kalevalan naisia populaarilla tavalla käsittelevän blogin Ainoilua.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto, Jyväskylän yliopiston humanistinen tiedekunta sekä Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö. Piilolan väitöskirja ja väitöstilaisuus ovat osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.Suomi 100

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities
numerona 312. ISSN 1459-4323, ISBN 978-951-39-7055-0 (nid.)
ISBN 978-951-39-7056-7 (PDF). Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7056-7.
Submitted by: MINNA
This event for iCaliCal    Share
20.05.2017 12:00
Public defence of doctoral thesis
Jyväskylä, Finland